Räpyläuinnissa käytetään apuvälineinä räpylöitä ja snorkkelia, sukelluslajeissa lisäksi paineilmalaitetta. Niiden avulla uimari voi nauttia vauhdin hurmasta. Räpyläuimareita verrataankin usein delfiineihin. Lajia on myös mahdollista harjoittaa kuntoilumielessä, jolloin välineiksi riittää snorkkeli, maski ja umpikantaräpylät.
Nuoren lajin ensimmäiset EM-kilpailut pidettiin Italiassa vuonna 1967 ja ensimmäiset MM-kilpailut Länsi-Saksassa 1976. Suomeen laji tuli 1970-luvun alussa. Nykyään lajia harrastetaan kymmenissä seuroissa ympäri Suomen.
Räpyläuinti on kansainvälisen CMAS- urheilusukeltaliiton alainen laji. Liiton 90 jäsenmaasta kilpailutoimintaa on yli puolessa. Lajin johtavat maat ovat tällä hetkellä Kiina ja Venäjä. Suomessa laji kuuluu Sukeltajaliiton alaisuuteen.
Kilpailuvälineistöä ovat mono- tai stereoräpylät, uimalasit, otsasnorkkeli. Laitesukelluksessa lisäksi regulaattori (hengitysventtiili) ja paineilmapullo. Yleisin räpylämalli monoräpylä koostuu lujitemuovisesta levystä ja kumisesta jalkaosasta. Virtaviivaisen, delfiinin pyrstöä muistuttavan räpylän suurin sallittu koko on 76 cm x 76 cm, jalkaosan maksimikorkeus 15 cm. Jäykkyysaste riippuu uitavan matkan pituudesta ja uimarin voimista. Lyhyillä matkoilla käytetään jäykempää levyä, pitkillä notkeampaa. Eteneminen tapahtuu delfiinipotkuin, kädet jännitettyinä suoraan eteenpäin pään yläpuolella. Vauhti vedessä voi olla jopa yli 3 m/s.
Snorkkeli on tehty taivutetusta pyöreästä muoviputkesta ja on varustettu otsapannalla. Putken maksimipituus on 48 cm ja sisähalkaisija 23 mm. Laitesukelluslajeissa paineilmapullojen tilavuuden tulee olla vähintään 0,4 litraa. Pulloa pidetään suoraan eteenpäin ojennettujen käsien jatkeena.
Kalevi Turkka
gsm: 0400 959 002
kalevi.turkka(at)dnainternet.net