Kouluttajat
KoulutusvastaavaMiisaMiisa Nieminen, lähikouluttaja, koulutusvastaava 040 829 5396, miisa.nieminen[ät]kotiportti.fi Osallistuin syksyllä 2001 TaUrsun peruskurssille ja innostuin harrastuksesta samoin tien! Jatkokoulutusta olen hankkinut keskimäärin kurssi per vuosi tahtiin. Kiinnostus hylkyjä kohtaan vei mukanaan tekniikkasukelluspuolelle ja tällä hetkellä taskussa on IANTD:n Normoxic Trimix -kortti. Sukellan mielelläni niin Suomessa kuin ulkomaiden kirkkaissa vesissä, sukelluksia minulle kertyy vuodessa keskimäärin 100. Sukeltamisen sosiaalinen puoli on minulle yhtä tärkeää kuin itse sukeltaminenkin. Koulutustoiminnassa olen ollut mukana vuodesta 2007 ja koulutusvastaavana aloitin vuoden 2010 alussa.
|
|
LaitesukelluskouluttajatHarriHarri Nieminen, CMAS M2 & NAUI Scuba instructor, seuran puheenjohtaja Oma sukelluspäiväkirjani ensimmäinen sivu kirjoitettiin vuonna 2001 ja tähän mennessä opus on kerännyt vahvuutta melkoisesti. Syy on simppeli: sukellus tarjoaa mahdollisuuden oikeaan tutkimusmatkailuun. Pinnan alla odottaa pallon viimeinen tutkimaton erämaa mahtavine maisemineen, outoine ölliäiseineen ja jännittävine hylkyineen. Mieluiten sukellan järvessä tai meressä, matalalla tai syvällä, avoimella- tai suljetulla kierrolla, kotimaassa tai ulkomailla. Erityisiä vedenalaisen mielenkiinnon kohteita minulle ovat hylyt ja valokuvaus. Sukellus on antanut minulle paljon, valokuvaamalla ja kouluttamalla voin jakaa tätä pääomaa myös muille.
|
|
JanneJanne Pihlajaniemi, CMAS M2 & NAUI Scuba Instructor Ylä-asteella, Virolainen liikunnanopettajamme Sergei tokaisi kerran uimahallissa minulle: “Janne, sinusta tulee isona sammakkomees.” Tämä ennustus toteutui elokuussa 2002 Koh-Taon saarella, jossa kävin ensimäisen sukelluskurssini. Kotimaan raikkaisiin vesiin loikkasin Kaukajärven Riihiniemestä keväällä 2003. TaUrsun viikosukellusten ja uusien sukellusparien myötä homma lähti vetämään ja sukelluksia alkoi kertyä reippaasti.
Lisäkoulutusta on tullut hankittua niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin ja varusteita on päässyt kertymään noin yhden eteisen ja vaatekomeron verran. Tällähetkellä sukellan pääasiassa suljetun kierron sukelluslaitteella, mutta kuten kuvasta näkyy, ei perinteinenkään tyyli välillä pahaa tee.
|
|
JockeJoakim Petersen-Dyggve, CMAS M2 & NAUI Scuba Instructor Aloitin sukellusharrastuksen 1983-1984 aikoihin. Ensimmäiset 10 vuotta sukelsin pääosin Helsinki-Hanko alueella ja sen jälkeen Valkeala - Lappenranta - itäinen Suomi alueella olevia järviä ja louhoksia ja Tampereelle muutamisen jälkeen jonkin verran lähialueen vesistöjä. Ulkomaan kohteet mukaanlukien pidän eniten kotimaan hylkysukelluksista jossain Hankoon ja Ahvenanmaan alueilla. Sukelluksia tulee parhaimmillaan 120/vuosi ja huonoimmillaan...liian vähän... Koulutuspuolelle siirryin 1993 ja olen siitä saakka pitänyt kursseja ja/tai osallistunut opetukseen kutakuinkin vuosittain.
|
|
KariKari Lahtinen, CMAS M1 Olen nähnyt päivänvalon Tampereella 1955. Vedenalainen maailma on kiehtonut minua pienestä pitäen. Sukeltamaan olen oppinut ennen kuin uimaan. Kun ei pysy pinnalla niin sukeltaa periaatteella, tiätty. Laitesukellusta aloin harrastaan varsinaisesti 1980-81 talvella uimahallissa. Keväällä-81 sitten alkoi avovedet. Sukelluskortit oli sillon luakiteltu vähä eri lailla. Tuli suaritettua PM-kortti (pohjoismainen sukeltajaluokka) ja 3-tähden kortti. Vastaavat hyvinkin nykystä P1,P2 ja P3 etenemistä. Lsäksi on syväsukelluskortti. Koulutus tuli mukaan kuvioihin joskus reilu 20v. sitten. Koulutuskorteista on tullu suaritettua M1 ja M2 pätevyydet. Tässä mennään eteenpäin edelleenkin kiinnostavan harrastuksen parissa. Jokkut laskee kertoja ja tunteja. Itse olen ruvennu laskeen vuasia. 30 vuatta tulee muuten täyteen pian. Toivotan asiasta kiinnostuneet tervetulleeksi hyvän harrastuksen pariin. Palataan asiaan…..
|
|
MarkoMarko Rinne, CMAS M2 Laitesukelluksen peruskurssin kävin vuonna 1990. Kouluttajaksi tulin vuonna -95. Asuin 10 vuotta Norjassa, jossa toimin paikallisen sukellusseuran koulutuksen pääjehuna, opetettavina kursseina CMAS P1, P2, P3... Suomeen palasin 2008 ja täällä 75% dyykeistäni suuntautuu hylyille, loput 25% ovat biosukelluksia, ulkomailla suhde on päinvastoin. Norjassa sukelluskalastetaan ja rajusti, ei dyykkiä jolla en kantaisi harppuunaa mukanani poislukien työdyykit. Norjassa asuessani Atlanttiin sukeltamaan pääsi käytännössä terassiltani ja tuolta ajoilta ovatkin peräisin kituseni ja käteeni kasvanut harppuuna ;-)
|
|
MaweMarko Kauppinen, CMAS M3, NAUI Instructor, PADI MSTD, NAUI Trimix Instructor, CMAS Trimix Instructor, NAUI Course Director, NAUI Tehnical Course Director, DAN kouluttaja Olin haaveillut sukellusharrastuksen aloittamisesta jo varsin nuorena. Ikäraja sukelluskurssille oli tuolloin 16 vuotta, jonka täytettyäni hakeuduin äitini kauhuksi kurssille ja seuraan. Sen jälkeen laji vei minut kokonaan. Kouluttamisesta kiinnostuin jo harrastukseni alussa ja ensimmäisen kouluttajakurssin kävin 1979. Sen jälkeen toimin ns. apukouluttajana peruskursseilla, kunnes armeija toi lähes pakollisen tauon koulutustoimintaan. Armeijan jälkeen pelasin muutaman vuoden uppopalloa, enkä ehtinyt kouluttamaan, mutta 90-luvun alussa innostuin taas kouluttamisesta. Siitä lähtien olen ollut mukana seuran koulutustoiminnassa eri tason kursseilla. Tosin nykyään toimin lähinnä ”kiireapulaisena” perus- ja jatkokurssien avovesisukelluksilla. Tekniikkasukeltaminen alkoi kiinnostaa 90-luvun puolivälissä ja luonnollinen jatke koulutustaipaleellani oli kouluttautua tekniikkasukelluskouluttajaksi. Viimeaikoina olen keskittynyt lähinnä tekniikkasukelluskursseihin. Kaikenlainen sukeltaminen on hienoa ja viihdyn veden alla - pääasia että on märkää. Tällä hetkellä luola- ja tekniikkasukeltaminen on mieluisinta puuhaa, mutta toki kaikenlainen sukeltaminen kiinnostaa vaihtelevissa olosuhteissa. Kaiketi voisi sanoa, että sukellus ei ole harrastus, vaan elämäntapa. Niin ja sukellusporukka on kivaa ja sosiaalinen puoli toiminnassa on tärkeää.
|
|
RixaRiku Kumpu, CMAS M2 & NAUI Scuba Instructor, laitesukellusjaoksen vetäjä
|
|
TapsaTapani Kallioniemi, CMAS M3 & Nx - ja NAUI instructor, DAN ensiapu -, VAPEPA- ja vammaissukelluskouluttaja Sukellusta olen harrastanut vuodesta 1995 ja koulutustoimintaan tulin mukaan 1997. Sukelluksen suhteen olen kaikkiruokainen eli tuttuja ovat niin kumipuku ja kokokasvomaski kuin deko- ja stakepullot. Sukelluksia on kertynyt tasaiseen tahtiin eli noin 100/vuosi. Erilaisia sukellukseen liittyviä kortteja on tällä hetkellä 38mm.
|
|
TuulaTuula Viikari, snorkkelisukellus- ja CMAS M2 & NAUI Instructor, DAN ensiapukouluttaja Pääni työnsin pinnan alle ahkerasti jo alle kouluikäisenä yhdessä naapurissa asuvan Ullan kanssa, kun yritimme kotikuntamme kirkasvetisestä lammesta löytää vedenalaisia aarteita. Laitesukellusharrastuksen aloitin vuonna 1989 ja muut kurssilaiset antoivat minulle silloin lisänimeksi fisu. Fisun tavoin olen pinnan alla ollut siitä lähtien, useasti hengittämättä perusvälineillä mutta sitäkin useammin laitesukellusvarusteilla. Tämän vuosisadan puolella kouluttauduin ensin norppaohjaajaksi, sitten snorkkelisukelluskouluttajaksi ja sen jälkeen laitesukelluskouluttajaksi. Vedenalainen maailma kiehtoo minua edelleen niin paljon, että koulutussukellusten lisäksi minun on sinne päästävä aina kun siihen on mahdollisuus. Fisuna tykkään kaikista vesistä; kotimaan lätäköt, lammet, järvet ja Itämeri kelpaavat samoin kuin kaukomaiden valtameret. Vuositasolla pulahdan pinnan alle vähintään sata kertaa.
|
|
LähikouluttajatJanneJanne Sarkkio, lähikouluttaja Kävin snorklaamassa ja introsukelluksella Punaisella Merellä Eilatissa ja ihastuin vedenalaiseen maailmaan välittömästi. Tämän koukuttavan kokemuksen seurauksesta kävin TaUrsun laitesukelluksen peruskurssin vuonna 2000. Ensimmäinen avovesikausi meni ohi suun omien laitteiden, sukellusparin ja auton puuttumisen takia. Epäkohdat korjaantuivat seuraavaan kesään mennessä, josta alkaen olen sukeltanut ja kouluttautunut aktiivisesti. Pidän hylyistä, luolista, kirkkaasta vedestä ja vedenelävistä. Sukelluksella tärkeintä ei ole nähdä aina jotain uutta ja hienoa. Pelkästään hiljaisuus, rauhallisuus ja lentämisen omainen painottomuuden tunne tekevät sukeltamisesta ainutkertaista. Myös sammakkomieshenkisessä porukassa tehdyt reissut, niin lähelle kuin kauemmas, tuovat oman vivahteensa harrastukseen.
|
|
JannuJaana Kauppinen, CMAS Lähikouluttaja/assistant instructor Aloitin sukelluharrastuksen syksyllä -95 Taursun P1 kurssilla. Kävin melko pikaisella aikataululla heti perään jatkokursseja ja M1 kouluttajakurssin -97 sekä myöhemmin mm. PADI rescue diver ja GUE:n DIR fundamentals -kurssit. Sukeltamisessa lajina kiehtoo sen monipuolisuus, on mahdollista keskittyä harrastajaa eniten kiinnostavaan osa-alueeseen kuten hylkyihin, va-kuvaukseen tai meriarkeologiaan.
|
|
JariJari Tuominen, lähikouluttaja Laitesukelluksen peruskurssi vuonna 2001 vei ensin sen kuuluisan pikkusormen ja sen jälkeen, ei vain kättä, vaan koko miehen. Siitä lähtien olen saanut sukeltaa hyvässä seurassa niin Kaukajärvessä, kuin vähän kaukaisemmissa merissäkin. Eri kurssien käyminen on antanut hyvät valmiudet laajentaa sukelluskokemuksia ja samalla tuonut lisää kavereita eri puolilta Suomea / maailmaa. Selkään sopivat aivan yhtä hyvin tuplatankit, kuin sinkkupottukin ja kainalossa kulkee joko vedenalaiseen kuvaamiseen sopiva kamera/videokamera tai stagepullo. Pääasia, että saa sukeltaa. On hienoa kuulua siihen joukkoon, jonka etuoikeutena on nähdä asioita, joista kuivan maan tallaajalla on vain kalpea aavistus. Mottonani onkin tuo vanha kunnon: "Kaikki, paitsi sukellus, on turhaa"
|
|
JukkaJukka Eloranta, lähikouluttaja Sukellusharrastus alkoi talven 1987-88 peruskurssista, joten ensimmäinen kortti oli taskussa kesäkuussa -88. Viime vuosisadallahan peruskurssitkin olivat kaksi kertaa pidempiä ja kolme kertaa vaativampia kuin nykyisin. Tämä johtui siitä,että perusvarustukseen kuului yksi annostaja sekä kaulusliivi (katsokaa museosta). Suketietokone oli vasta kaukainen huhu ja -88 taulukot olivat "hieman" nykyistä väljemmät, joten heikommalla koulutuksella... Harrastus jatkui pitkän kaavan mukaan ja P3 savutettin -99. Kouluttajaksi painostettiin vuonna 2000 ja sen jälkeen on pari peruskurssia jäänyt väliin. Nykyisin hupisukelluksia kertyy vuodessa n. 50 ja kurssisukellukset päälle. Ajan sekä rahan sallimissa puitteissa käydään talvella Punaisella Merellä ja kesällä Norjassa. Oli koulutusta tai ei, niin minut tapaa joka viikonloppu altaasta.
|
|
KatiKati Aaltonen, lähikouluttaja Varasin vuoden 2002 talvella snorklausretken Kuubassa, mutta Sikojenlahden rannalla odottikin sukelluskouluttaja laitteiden kanssa. Väärinkäsityksestä selvittiin sukeltamalla introsukellus, ja heti kotimaahan palattuani varasinkin itselleni paikan Taursun laitesukelluskurssilta tarkoituksena sukeltaa seuraavalla ulkomaanmatkalla uudelleen. Tajunta räjähti viimeistään viimeisellä kurssisukelluksella Ruutanalammella, ja siitä se sitten lähti. Sukelluksia on tällä hetkellä noin 800. Sukellan ja tiskaan Saaristomerellä m/s Evalla, mutta myös järvissä ja kaivoksissa ison maailman vesien lisäksi. Tekniikkapuolella olen suorittanut mm. IANTD Normoxic Trimix -kortin. Lähikouluttajakurssin kävin vuonna 2006
|
|
MerjaMerja Elijoki, lähikouluttaja Sukellusharrastuksen olen aloittanut Tampereella 2001, jonka jälkeen kävin nopeassa tahdissa laitesukelluksen jatko- ja erikoiskoulutuksia. Lähikouluttajaksi pätevöidyin vuonna 2005. Koulutustoiminnan lisäksi olen Tampereen alueella toimivan Vapepa -sukeltajien hälytysryhmän toinen vetäjänä, seuran sihteeri ja jäsenenä Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnassa vastuualueenani Vapepa -toiminta. Lisäksi edustan Sukeltajaliittoa Vapepan valtakunnallisessa keskustoimikunnassa ja sen työvaliokunnassa. Minulle sukellusharrastus on siis muutakin kuin sukeltamista, mutta totuus kuitenkin on ettei mikään voita tuota vedenalaisen maailman hiljaisuutta ja rauhaa. Sinne on mukava päästä pakenemaan tätä muuten niin kiireistä arkea...
|
|
NipaNiilo Rautionmaa, lähikouluttaja, laitesukellusjaoksen vetäjä
|
|
PerttiPertti Lukkari, lähikouluttaja, turvallisuusvastaava Kuten niin monella muullakin tuntemallani sukeltajalla mielenkiinto sukeltamiseen heräsi 80-luvulla katsellessa Jacques Cousteaun seikkailuja televisiosta. Tuolloin ainoa 'sukelluslaitteeni' oli viritetty snorkkeli. Snorkkelin putkessa oli jatkopala, jonka päässä oleva styroxpala paransi (periaatteessa) snorkkelin kelluuutta ja antoi kipeästi kaivattua lisäsyvyyttä 'sukelluksille'... Vuonna 2004 kerroin kotiväelle käyväni kokeilemassa laitesukellusta - ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kortitukseen johtaneita kursseja on kertynyt keskimäärin 1,5 kappaletta vuodessa ja jokainen niistä on ollut 'se viimeinen' tarvittava kurssi. Pinnan alla viihdyn parhaiten caverneissa ja hylkyjä ihmetellen. Kiinnostuksen kohteista johtuen sukelluksista on tullut teknisempiä ja korttikokoelmasta löytyykin todisteet IANTD Cavern Diver ja Normoxic Trimix -kursseista.
|
|
TaippiTimoTaivalaho, lähikouluttaja Aloitin sukelluksen Punaisen meren intron innoittamana Taursu:n peruskurssilla vuonna 2004. Sen jälkeen onkin virrannut paljon vettä Tammerkoskessa ja erilaisia sukelluskursseja on tullut käytyä 17 kipaletta. Tuoreimpana saavutuksena GUE:n DPV1 eli mopokurssi - Miksi mennä jalan, jos voi mopoillakin?! Seuratoiminnan imaistua mukaansa turvasukellusten ja laitesukellusjaoksessa toimimisen myötä astui myös kouluttaminen mukaan harrastukseen; lähikouluttajana olen toiminut vuodesta 2009. Sukellan aktiivisesti läpi vuoden niin Suomen hylyillä kuin muissakin märissä paikoissa ulkomaisia kohteita unohtamatta. Tärkeintä on että saa tasaisin väliajoin reilusti vettä pään päälle ja aina parempaa se on kivassa seurassa!
|
|
